Loukkaantumisten suma

Lokakuun lopulla järjestetään Slovakiassa Open European Cup-kilpailu, jossa olisi tarkoitus palata pitkän tauon jälkeen kilpakentille.

Viime keväänä lihastulehdus esti osallistumisen EM-kisoihin mikä tarkoittaa sitä, että viimeksi sitä on taitojaan tullut kokeiltua Argentiinan MM-kilpailuissa. Kynnys ja samalla paineet kehään nousemisen suhteen kasvavat koko ajan.

Alkusyksystä lyöntiharjoituksia tehdessä reväytin vasemmasta olkapäästä jotain konkreettista ja ilmeisen tarpeellista lyömistä varten. (Tässä vaiheessa oli todettava, että voimaa alkaa olla niin paljon, että oma fysiikka ei riitä sitä kestämään.) Tämä loukkaantuminen nyt ei paljon meikäläistä pidätellyt treenaamisesta, ainoastaan vasen koukku oli vaan hieman tuskainen. Kompensoin asian tekemällä sitten enemmän oikealla kädellä.

Flunssakausi riehuu kaikkialla, enkä minäkään siltä välttynyt. Flunssa kaatoi minut sängyn pohjalle neljäksi päiväksi, ja juurikin siihen aikaan kun Saksan maajoukkueen päävalmentaja Mestari Lan oli Suomessa ohjaamassa otteluleiriä. Leiri siis jäi väliin. Pelasin parantumiseni varman päälle, sillä leiriviikonlopun jälkeen alkoi näyttöviikkoni työ/opiskelujeni suhteen, josta minulla ei ollut varaa olla pois. Näyttö liittyy lähihoitajaopintoihin, jota suoritan Pelastusarmeijan Tampereen hoitokodissa.

Flunssa selätettiin, näyttöviikko suoritettiin täysin arvosanoin ja palattiin takaisin sorvin ääreen. Sitä lystiä ei pitkälle kestänyt, sillä jo toisessa treenissä tauon jälkeen otteluharjoituksessa nilkkani vääntyi. Lääkäri oli sitä mieltä, että ligamenteissa oli repeämiä ja viikon ajan kuljeskelin lasta jalassa. Kävely sujui vallan mainikkaasti, mutta kiertoliikettä nilkka ei kestänyt.

Nyt nilkalla onkin jo tehty vaikka mitä kivun sallimissa rajoissa tietenkin. Kevyttä kontaktiakin se jo kestää, mutta kunnon räiskepaukeottelusta on vielä tässä vaiheessa turha unelmoida.

Toivon todella, että nilkka saadaan riittävän hyvään kuntoon ennen lokakuun kisoja. Olisi sääli jättää taas yhdet kisat väliin.

Mikähän siinä on kun fysiikka ei kestä?

Kesä toi tullessaan punttisalin ja voimistelupallon.

Viime kausi loppui ikävästi loukkaantumiseen, joka sitten esti osallistumisen Ruotsissa järjestettyihin EM-kisoihin. Se oli se maaginen lepo ja kortisonipiikit, joiden ansiosta palailin tatamille kesäkuun koittaessa. Siellähän sitä sitten loikittiin kun nuori varsa laitumella konsanaan kun jalka nousi niin kevyen tuntuisesti. Olihan se myös eri mukava saada opettaja-valmentajani Mariusz Steckiewicz taas Suomessa käymään ja opastamaan harjoittelun suhteen.

Kauan odotettu punttiohjelma alkoi ja alkuperäisen suunnitelman mukaan painojen kanssa on tarkoitus hääriä kahdeksan viikkoa. Siinä samassa sitten tehtiin allekirjoittaneelle aivan uusi aluevaltaus voimistelupallon ihmeelliseen maailmaan. Vaikka eihän tuo voimistelupallo nyt täysin vieras asia ole, sillä saatiinhan me velipojan kanssa sellainen joululahjaksi muutama vuosi sitten ja useammankin kerran olen sen päällä istunut.

Nyt pallo vastaa suurimmalta osin keskivartalon lihasten kunnossapidosta, punttisalilla sitten työstetään loppuosa kropasta. Ensimmäinen viikko oli tietenkin shokki, sekä lihaksille että mielelle. Järkytyin siitä, kuinka vaativaa pallolla temppuilu voikaan olla! En hetkeäkään uskonut siihen, että pystyisin kahlaamaan läpi kahdeksan viikon ohjelman pallon kanssa. Punttisali puolestaan on tuonut sitä kaivattua vaihtelua treenaamiseen. On myös myönnettävä, että on se niin mukavaa katsoa kun lihas kasvaa. Tässä vaiheessa olen kuitenkin jo ohjelman viimeisellä viikolla (eli voiton puolella), vaikka välillä ollaankin verenmaku suussa ja tippa linssissä treenattu. Nyt odottelen sitä tietoa valmentajalta, että pallo-osuus tältä kaudelta on suoritettu.

Työ on tuonut haasteita harjoittelun suhteen sillä koko kesä-heinäkuun ajan olen ollut illat töissä. Tämän takia harjoittelu on pakko ajoittaa aamuun eikä minkäänlainen fyysinen suorittaminen ennen puoltapäivää ei ole mitenkään luontevaa. Tämän takia motivaatio on ollut aika ajoin pahasti hukassa. Valmentajan toivomuksia lajitreenin mukaan ottamisesta viikoittaiseen treeniohjelmaan on ajoittain laiminlyöty ja näihin laiminlyönteihin on syynä ajan puute ja erilaiset suomalaiset perinteet (kuten juhannus), jotka hieman sotkevat aikatauluja.

Seuratoiminta laitettiin kesälomalle heinäkuun ajaksi, joten nyt pitäisi jäädä sitä laatuaikaa itselleen ja omalle treenille. Toivottavasti saan revittyä itsestäni kaiken tarvittavan irti siihen asti, että valmentaja tulee elokuun alussa ja potkii meikäläistä eteenpäin.

EM-kisamatka

Matka alkoi eilen Tampereelta ja nyt on päästy Ruotsin Skövdeen.. Kisat alkavat huomenna punnituksella, mutta tositoimiin päästään vasta perjantaina. Kuntoni on on tässä vaiheessa vielä kyseenalainen. Viime viikolla selvisi lihaksen kiinnityskohdan pitkäaikainen tulehdustila, joka on haitannut menoa viimeiset viikot.
Tunnelma kilpailusta on odottava, mutta stressitön.
Kuva on bussimatkalta Tukholmasta Skövdeen ja kaulassa roikkuu McDonaldsista haalittu ruokalappu.

Pääsiäinen sekoitti treenikuviot, joten työpäivän jälkeen lähdin pienelle kävelylenkille ja otin illan ihan venyttelyn kannalta. Kuminauhalla kolme erilaista jalkavenytystä 6x3 per jalka.
Tämän päälle runsasproteiinistä kasvislinssikeittoa.

Kohti EM-kisoja

Ennen treenien alkamista Ylöjärven liikuntakeskuksella. Kuvassa mukana Pauli Puljula.

Kuka Nyyti?

Olen 26-vuotias Taekwon-Don harrastelija. Olen mukana maajoukkueessa ja näillä sivullani yritän kirjoittaa ajatuksiani treenaamisesta, kilpailemisesta ja urheilusta.