MM-kisat järjestettiin, kisattiin ja nyt alkavat viimeisetkin Suomen maajoukkueen jäsenet olla kotosalla. Itsehän päivystin täällä koko kisojen ajan. Syksyinen sairastelu haittasi treenaamista todella paljon, joten oma kisakuntoni olisi ollut hieman kyseenalainen. Eikä se oikein työttömän budjettiin sovi tuollainen omakustannereissu toiselle puolelle maapalloa.
Jo toisena vuonna peräkkäin kulttuuri- ja urheiluministeri Stefan Wallin muisti minua kirjeellä, jossa todettiin että rahaa ei tipu. Ei sitten.
Hetkellisten motivaatio-ongelmien helpotuttua palasin salille entistä nöyrempänä ja päätin palata takaisin ihan perusasioihin. Niihin asioihin, joiden takia tätä lajia harrastetaan. Niihin asioihin, joita olen jo pitemmän aikaa laiminlyönyt. Jokaista Taekwon-Don osa-aluetta on mahdoton sisällyttää omaan harjoitteluun, jos aikoo tosissaan kilpailla.
Asetin itselleni uuden tavoitteen, huhtikuisen vyökokeen. Sitä varten kaivoin esiin taas pyssyt ja puukot itsepuolustusharjoittelua varten. Askelotteluita ja liikesarjoja on hiottu nyt viikosta toiseen treenisalilla muiden kokelaiden kanssa. Samaiseen kokeeseen on matkalla oman seuran junioreita, joiden opettamisessa olen ollut mukana aivan alusta asti. Ja sekös minua jännittää. Nyt vielä viimeistellään valmiustasoa viikonloppujen ylimääräisillä treeneillä. Helppoahan se on nyt, kun motivaatiota riittää!
